On monta syytä sille, että ammattiyhdistysliike osoittaa mieltään aktiivimallia vastaan. Kun ammattiyhdistysliike suostui palkkoja ja muita työehtoja heikentävään KiKy-sopimukseen sille luvattiin, että työttömyysturvaa ei leikata. Jo tässä vaiheessa ammattiyhdistysliike asettui työttömien tueksi. Sosialidemokraatit puolestaan tekivät kaikkensa lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, että työttömyysturvaleikkausta aktiivimallin tapaan ei olisi hyväksytty. Mallin epäoikeudenmukaisuus on siinä, että kovinkaan monella pitkäaikaistyöttömällä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa työttömyysturvansa leikkaantumiseen.
Mistä löytyy työnantajia, joilla on tarjota työtä 1 1/2 h viikossa tai päiväksi kuukaudessa? Enempää työvoimaviranomaiset kuin työnantajat, työnhakijoista puhumattakaan, eivät tiedä miten lakia kentällä toteutetaan. Edes se ei ole selvää, miten asetettu aktiivisuuskriteeri tulkitaan. Ja tässä sopassa työtön yrittää selviytyä.
Työttömyysasteen nostaminen on kaikkien suomalaisten etu ja erityisesti työttömyydestä kärsivän etu. Avoimen työpaikan ja työttömän työnhakijan kohtaamista on tuettava. Tämä tapahtuu parhaiten pitämällä huoli ammatillisen koulutuksen ja työllisyyskoulutuksen määrästä ja laadusta sekä lisäämällä palkkatukea siellä missä avoimia työpaikkoja ei ole. Erityisen harmillista on se, että nuorten yhteiskuntatakuu on romutettu. Sen avulla estettiin nuorten joutuminen pitkäaikaistyöttömyyteen ja tuettiin koulutuksen ja työelämän yhteen nivomista. Siis todellinen aktiivimalli. Olisiko siihen syytä palata.
Kommentit
Lähetä kommentti