Hyvä yhteydet maakunnan elinehto

Pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Suomessa maakuntien saavutettavuus on niiden elinehto. Alueiden omat vahvuudet ja elinkeinot ja tätä kautta myös positiivinen työllisyyskehitys saadaan täyteen potentiaaliinsa vahvassa yhteydessä muuhun maahan. Ihmisten liikkuminen kuin myös tavaroiden esteetön pääsy markkinoille, niin kiskoilla kuin maanteillä, ovat elinvoimaisen maakunnan perusedellytyksiä. Samoin tulee muistaa, että yhä enenevässä määrin asian liikkuvat sähköisenä tietoverkossa, joten tässäkin mielessä kapasiteetin tulee olla riittävä. 

Liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan valmistelussa asetus Suomen liikenteen runkoverkoksi. Runkoverkon muodostaisivat ne maantiet ja rautatiet, joiden katsotaan yhdessä muodostavan valtakunnallisesti merkittävän liikenteen kokonaisuuden ja joiden palvelutasoon pyritään vahvemmin panostamaan. Pohjois-Karjalan osalta muutoksen vaatii se, että Karjalan rataa Lappeenrannan ja Joensuun välillä ei runkoverkkoon henkilöliikenteen osalta ole sisällytetty merkittävistä matkustajamääristä huolimatta. Myöskään Niiralan rajanylityspaikan liikenneväyliä ei oltu noteerattu. Nyt tarvitaan vahvaa edunvalvontaan asian korjaamiseksi, jotta Pohjois-Karjala ei jää pussinperäksi.   

Kolmen tunnin junayhteys niin Joensuusta kuin Kuopiosta Helsinkiin tulee myös vahvasti nostaa mukaan tulevaisuuden liikenneverkon suunnitteluun. Esimerkiksi Joensuun asema merkittävänä yliopistokaupunkina ja Suomen metsäpääkaupunkina tarvitsee lentoyhteyden rinnalle myös nopean junayhteyden Helsinkiin. Kouvolan ja Porvoon kautta rakennettava uusi ratayhteys mahdollistaisi kolmen tunnin yhteyden Helsinkiin ja samalla kiinteästi yhdistäisi koko Itä-Suomen pääkaupunkiseutuun. Tällä olisi kauaskantoisia seurauksia, niin asuntotuotannon, ympäristön kuin alueiden elinvoimaisuuden kannalta.   

Liikenteen kehittäminen heijastuu vahvasti alueiden elinvoimaisuuteen, houkuttelevuuteen ja työllisyyteen. Siksi työn tulee olla pitkäjänteistä ja tarvitaan vaalikaudet ylittävä suunnitelma, johon eri osapuolten tulee voida sitouta ennakoitavuuden ja rahoituksen varmistamiseksi, sekä liikenneverkon korjausvelan pienentämiseksi.

Nyt parhaillaan eduskuntapuolueiden kesken ovat käynnissä keskustelut, joilla pyritään luomaan edellytykset tulevaisuudessa Ruotsin mallin mukaan sitoutua jopa 12 vuoden suunnitelmiin liikenteemme kehittämisessä. Tällöin myös kustannusten jakautuminen pidemmälle aikavälille mahdollistaisi kunnianhimoisempien hankkeiden läpiviennin, sekä verkon kehittämisen laajempi kokonaisuuskuva mielessä.