Siirry pääsisältöön

Miten raideliikenteen kilpailuttaminen lisäisi junavuoroja Itä-Suomessa?

Tiedote 3.10.


Raideliikenteen vuorojen vähentäminen ja palvelun heikkeneminen asemilla on vähentänyt ihmisten luottamusta rautateihin. Luottamusta lisätään vain palvelua parantamalla. ”Onko perusteita olettaa, että vähäliikenteisillä radoilla liikenteen kilpailuttaminen toisi lisää toimijoita ja lisäisi tarjontaa Itä-Suomen radoille?” kysyi kansanedustaja Riitta Myller (sd) raideliikenteen tulevaisuudesta käydyssä välikysymyskeskustelussa eduskunnassa. 

Tarvitsemme lisää raideliikennettä Suomeen. Liikennettä on houkuteltava maantieltä rautateille. ”Tämä edellyttää uusia investointeja, mutta nyt esitettävällä kilpalutusmallilla tämä ei onnistu” sanoi Myller. Hallituksen malli tuhlaa jo olemassa olevia julkisia resursseja jakamalla ne uusille yksityisille toimijoille, sen sijaan että se edellyttäisi niiltä uusia investointeja rataverkkoon ja kalustoon. 

”Miten hallituksen mallilla lisätään raideliikennettä ja mahdollistetaan valinnanvapaus, kun valtakunnallinen monopoli jaetaan alueellisiksi” jatkoi Myller.

Yhteiskunnan on huolehdittava, että julkinen ja kohtuuhintainen liikenne, myös raiteilla, on tarjolla koko Suomessa. Epäonnistuneen kilpailutuksen suurimman laskun maksajiksi uhkaavat nyt joutua pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Itä-Suomi ja sen asukaat sekä yritykset.   Raideliikenteen kehittäminen tarvitsee pidemmän aikavälin realistisen vision, jotta palvelut ja rataverkon kehittäminen voidaan turvata tulevaisuudessakin kaikkialla Suomessa. ”Kilpailuttaminen on hyvä renki, mutta huono isäntä, siksi kilpailun avaaminen rautateiden henkilöliikenteessä on tehtävä asteittain niin, että liikenteeseen saadaan lisää kalustoa, resursseja sekä aitoa kilpailua” sanoi Myller.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kunnianhimoisemman työllisyyspolitiikan aika

Suomen talous on viimein lähtenyt kasvuun. Nyt on pidettävä huolta, että se ei jää vain eteläisen Suomen tai länsirannikon yksinoikeudeksi. Itä-Suomi painii edelleen synkkien työttömyyslukujen kanssa ja hallituksen säästöpäätökset niin työllisyysrahoista kuin koulutuksesta ovat viemässä työkaluja vaikuttaa niihin. Talouden näkymä on varsin erilainen, katsoo sitä Helsingistä tai Valtimolta käsin. Pohjois-Karjala on jo jonkun aika ollut eräs maamme synkimpiä työttömyysalueita. Syyskuussa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maakunnan työvoimasta 12,4% oli työtä vailla. Tämä tarkoittaa lähes 10 000 ihmistä. Heistä noin puolet on erilaisten työllisyyspalveluiden piirissä tällä hetkellä. Aktiivisilla palveluilla maakunnassa ollaan saatu pitkässä juoksussa merkittäviä tuloksia, mutta jotta pääsisimme työllisyyskehityksessä muun maan vauhtiin, tarvitaan lisää tukea ja erilaisia voimavaroja.      Suomessa käytetään kokonaisuudessaan edelleen huomattavasti vähemmän resursseja aktiivi

Hyvä yhteydet maakunnan elinehto

Pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Suomessa maakuntien saavutettavuus on niiden elinehto. Alueiden omat vahvuudet ja elinkeinot ja tätä kautta myös positiivinen työllisyyskehitys saadaan täyteen potentiaaliinsa vahvassa yhteydessä muuhun maahan. Ihmisten liikkuminen kuin myös tavaroiden esteetön pääsy markkinoille, niin kiskoilla kuin maanteillä, ovat elinvoimaisen maakunnan perusedellytyksiä. Samoin tulee muistaa, että yhä enenevässä määrin asian liikkuvat sähköisenä tietoverkossa, joten tässäkin mielessä kapasiteetin tulee olla riittävä.  Liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan valmistelussa asetus Suomen liikenteen runkoverkoksi. Runkoverkon muodostaisivat ne maantiet ja rautatiet, joiden katsotaan yhdessä muodostavan valtakunnallisesti merkittävän liikenteen kokonaisuuden ja joiden palvelutasoon pyritään vahvemmin panostamaan. Pohjois-Karjalan osalta muutoksen vaatii se, että Karjalan rataa Lappeenrannan ja Joensuun välillä ei runkoverkkoon henkilöliikente

Hyvää Vappua!

Ajatuksia vapunaattona: Ei enää koskaan Kaikkien sotien jälkeen on vallinnut yleinen vankka mielipide, että ei enää koskaan. Sodat eivät ole enää moneen miesmuistiin olleet vain sotilaiden välisiä, vaan raskaimman osan kantaa siviiliväestö, lapset, vanhukset ja naiset. Tämän näemme tälläkin hetkellä päivittäin maailman konfliktipesäkkeillä, pahimpana Syyria. Tänä vuonna olemme Suomessa viettäneet vuoden 1918 muistovuotta. Itselleni vuoden 1918 tapahtumien taustat ja syyt, jotka johtivat osan työväestöä nousemaan vallitsevia oloja vastaan jopa asein, selittää ehkä selvimmin Täällä Pohjantähden alla trilogian ensimmäisen osan kohtaus, jossa Jussi Koskelalta viedään iso osa itse raivatun pellon parhaista osista pappilan tarpeisiin. Jussi on raivannut pellon perheensä elämän turvaamiseksi oman terveytensä menettäen. Torppareilla, kaupungin tai maaseudun työläisistä puhumattakaan, ei ollut mitään oikeuksia omaan työhönsä tai sen hedelmiin. Työlainsäädäntöä ei ollut, ei myösk