Siirry pääsisältöön

Haluaako hallitus aidosti säilyttää Itä-Suomen EU-tuet?

TIEDOTE                                                                                                                  22.11.2017




”Hallituksen EU-politiikka on paitsi ponnetonta myös tavoitteissaan ristiriitaista”, sanoi kansanedustaja Riitta Myller (sd) eduskunnassa keskiviikkona. Samaan aikaan kun unionin alue- ja rakennepolitiikan rahoitus leikkaantuu rajusti Brexitin vuoksi, haluaa Suomi edelleen pienentää EU:n yhteistä rahoitusta, mutta sanoo samalla hakevansa nykyistä enemmän rahaa Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen tukeen. Kun on selvää, että tämä yhtälö ei tule onnistumaan, ovat Itä- ja Pohjois-Suomi vaarassa menettää valtaosan nykyisistä alue- ja rakennetuista. Tämä on iso huoli, kun hallituksen oma aluepolitiikka on samaan aikaan kutistettu olemattomaksi.

”Erityisen huolissaan tilanteesta ovat korkeakoulut, jotka pelkäävät rahoituksen vähenemisen vaarantavan niiden innovaatio- ja kehittämistoiminnan, jolla on suora yhteys Itä- ja Pohjois-Suomen kehitysedellytyksiin”, sanoi Myller. Suomen on toimittava johdonmukaisesti. EU:n budjetilla mahdollistetaan yhteisen politiikan toteuttaminen. EU:n alue- ja rakennepolitiikan tavoitteena on alueellisten kehityserojen tasoittaminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen koko EU:n alueella.

”Rusinoita ei voi poimia pullasta. On selvää, että jos ei ole valmiutta katsoa EU:n yhteistä hyvää, ei voi odottaa myöskään omien tavoitteiden toteutumista” Myller sanoo.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kunnianhimoisemman työllisyyspolitiikan aika

Suomen talous on viimein lähtenyt kasvuun. Nyt on pidettävä huolta, että se ei jää vain eteläisen Suomen tai länsirannikon yksinoikeudeksi. Itä-Suomi painii edelleen synkkien työttömyyslukujen kanssa ja hallituksen säästöpäätökset niin työllisyysrahoista kuin koulutuksesta ovat viemässä työkaluja vaikuttaa niihin. Talouden näkymä on varsin erilainen, katsoo sitä Helsingistä tai Valtimolta käsin. Pohjois-Karjala on jo jonkun aika ollut eräs maamme synkimpiä työttömyysalueita. Syyskuussa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maakunnan työvoimasta 12,4% oli työtä vailla. Tämä tarkoittaa lähes 10 000 ihmistä. Heistä noin puolet on erilaisten työllisyyspalveluiden piirissä tällä hetkellä. Aktiivisilla palveluilla maakunnassa ollaan saatu pitkässä juoksussa merkittäviä tuloksia, mutta jotta pääsisimme työllisyyskehityksessä muun maan vauhtiin, tarvitaan lisää tukea ja erilaisia voimavaroja.      Suomessa käytetään kokonaisuudessaan edelleen huomattavasti vähemmän resursseja aktiivi

Hyvä yhteydet maakunnan elinehto

Pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Suomessa maakuntien saavutettavuus on niiden elinehto. Alueiden omat vahvuudet ja elinkeinot ja tätä kautta myös positiivinen työllisyyskehitys saadaan täyteen potentiaaliinsa vahvassa yhteydessä muuhun maahan. Ihmisten liikkuminen kuin myös tavaroiden esteetön pääsy markkinoille, niin kiskoilla kuin maanteillä, ovat elinvoimaisen maakunnan perusedellytyksiä. Samoin tulee muistaa, että yhä enenevässä määrin asian liikkuvat sähköisenä tietoverkossa, joten tässäkin mielessä kapasiteetin tulee olla riittävä.  Liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan valmistelussa asetus Suomen liikenteen runkoverkoksi. Runkoverkon muodostaisivat ne maantiet ja rautatiet, joiden katsotaan yhdessä muodostavan valtakunnallisesti merkittävän liikenteen kokonaisuuden ja joiden palvelutasoon pyritään vahvemmin panostamaan. Pohjois-Karjalan osalta muutoksen vaatii se, että Karjalan rataa Lappeenrannan ja Joensuun välillä ei runkoverkkoon henkilöliikente

Hyvää Vappua!

Ajatuksia vapunaattona: Ei enää koskaan Kaikkien sotien jälkeen on vallinnut yleinen vankka mielipide, että ei enää koskaan. Sodat eivät ole enää moneen miesmuistiin olleet vain sotilaiden välisiä, vaan raskaimman osan kantaa siviiliväestö, lapset, vanhukset ja naiset. Tämän näemme tälläkin hetkellä päivittäin maailman konfliktipesäkkeillä, pahimpana Syyria. Tänä vuonna olemme Suomessa viettäneet vuoden 1918 muistovuotta. Itselleni vuoden 1918 tapahtumien taustat ja syyt, jotka johtivat osan työväestöä nousemaan vallitsevia oloja vastaan jopa asein, selittää ehkä selvimmin Täällä Pohjantähden alla trilogian ensimmäisen osan kohtaus, jossa Jussi Koskelalta viedään iso osa itse raivatun pellon parhaista osista pappilan tarpeisiin. Jussi on raivannut pellon perheensä elämän turvaamiseksi oman terveytensä menettäen. Torppareilla, kaupungin tai maaseudun työläisistä puhumattakaan, ei ollut mitään oikeuksia omaan työhönsä tai sen hedelmiin. Työlainsäädäntöä ei ollut, ei myösk