Siirry pääsisältöön

Aktiivimallin sudenkuopat


Suomalaiset ovat oikeudentajuista kansaa. Nyt oikeudentajua on koeteltu kunnolla, kun hallitus on eduskunnan enemmistön siunauksella tuonut Suomeen ns. aktiivimallin, jolla työttömiä patistellaan työllistymään. Lain kumoamiseksi tehtyyn kansalaisaloitteeseen on kerätty jo yli 120 000 nimeä.

Kansalaisten tuntoja on kysytty myös gallupissa. Siinä kysymys oli kuitenkin harhaanjohtava. Kysyttiin pitääkö työttömän olla itse aktiivinen työllistymisessään. Totta kait jokainen on aktiivinen ja näin pitääkin olla. Ongelma on siinä, että työttömän muutoinkin niukkaa leipää leikataan myös silloin, jos kaikista ponnisteluista huolimatta työtä tai työvoimapoliittista palvelua ei löydy eikä ole tarjolla.

On sanottu, että mallia on otettu muista pohjoismaista. Ehkä nimi, mutta ei sisältöä. Olisi oikeudenmukaista, että kun keppiä tarjotaan, olisi myös porkkana eli mahdollisuus toimia esitettyjen ehtojen mukaan. Nythän näin ei ole. Ihmiset ovat tulleetkin aivan oikein sanomaan, että mallia pitäisi ensiksi edellyttää työnantajilta. Sieltä pitäisi tarjota aktiivisesti työpaikkoja, mutta sellaista esitystä ei ole näkynyt.

Työttömyysturvan leikkauksen voisi välttää myös osallistumalla kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana vähintään viitenä päivänä työvoimaviranomaisten järjestämään työllistymistä edistävään palveluun. Työvoimapalveluihin pääseminen on harkinnanvaraista ja jo nyt tiedetään, että rahaa ja muita resursseja ei riitä kaikille. Tästä myös perustuslakivaliokunta huomautti, mutta huomautuksella pyyhittiin eduskunnan enemmistön toimesta pöytää.

Jokaisella ihmisellä pitää Suomessa olla oikeus työhön. Koulutus on oikea väylä aitoihin ja tuottaviin työpaikkoihin, joilla rakennetaan pitkällä tähtäimellä Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta. Koulupudokkuutta voidaan vähentää pidentämällä oppivelvollisuus toiselle asteelle ja tekemällä sekä lukiosta että ammatillisesta koulutuksesta maksutonta. Tämä olisi toimiva tie työllisyysasteen nostamiseen ja syrjäytymisen vähentämiseen ihmisarvoisella tavalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kunnianhimoisemman työllisyyspolitiikan aika

Suomen talous on viimein lähtenyt kasvuun. Nyt on pidettävä huolta, että se ei jää vain eteläisen Suomen tai länsirannikon yksinoikeudeksi. Itä-Suomi painii edelleen synkkien työttömyyslukujen kanssa ja hallituksen säästöpäätökset niin työllisyysrahoista kuin koulutuksesta ovat viemässä työkaluja vaikuttaa niihin. Talouden näkymä on varsin erilainen, katsoo sitä Helsingistä tai Valtimolta käsin. Pohjois-Karjala on jo jonkun aika ollut eräs maamme synkimpiä työttömyysalueita. Syyskuussa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maakunnan työvoimasta 12,4% oli työtä vailla. Tämä tarkoittaa lähes 10 000 ihmistä. Heistä noin puolet on erilaisten työllisyyspalveluiden piirissä tällä hetkellä. Aktiivisilla palveluilla maakunnassa ollaan saatu pitkässä juoksussa merkittäviä tuloksia, mutta jotta pääsisimme työllisyyskehityksessä muun maan vauhtiin, tarvitaan lisää tukea ja erilaisia voimavaroja.      Suomessa käytetään kokonaisuudessaan edelleen huomattavasti vähemmän resursseja aktiivi

Hyvä yhteydet maakunnan elinehto

Pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Suomessa maakuntien saavutettavuus on niiden elinehto. Alueiden omat vahvuudet ja elinkeinot ja tätä kautta myös positiivinen työllisyyskehitys saadaan täyteen potentiaaliinsa vahvassa yhteydessä muuhun maahan. Ihmisten liikkuminen kuin myös tavaroiden esteetön pääsy markkinoille, niin kiskoilla kuin maanteillä, ovat elinvoimaisen maakunnan perusedellytyksiä. Samoin tulee muistaa, että yhä enenevässä määrin asian liikkuvat sähköisenä tietoverkossa, joten tässäkin mielessä kapasiteetin tulee olla riittävä.  Liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan valmistelussa asetus Suomen liikenteen runkoverkoksi. Runkoverkon muodostaisivat ne maantiet ja rautatiet, joiden katsotaan yhdessä muodostavan valtakunnallisesti merkittävän liikenteen kokonaisuuden ja joiden palvelutasoon pyritään vahvemmin panostamaan. Pohjois-Karjalan osalta muutoksen vaatii se, että Karjalan rataa Lappeenrannan ja Joensuun välillä ei runkoverkkoon henkilöliikente

Hyvää Vappua!

Ajatuksia vapunaattona: Ei enää koskaan Kaikkien sotien jälkeen on vallinnut yleinen vankka mielipide, että ei enää koskaan. Sodat eivät ole enää moneen miesmuistiin olleet vain sotilaiden välisiä, vaan raskaimman osan kantaa siviiliväestö, lapset, vanhukset ja naiset. Tämän näemme tälläkin hetkellä päivittäin maailman konfliktipesäkkeillä, pahimpana Syyria. Tänä vuonna olemme Suomessa viettäneet vuoden 1918 muistovuotta. Itselleni vuoden 1918 tapahtumien taustat ja syyt, jotka johtivat osan työväestöä nousemaan vallitsevia oloja vastaan jopa asein, selittää ehkä selvimmin Täällä Pohjantähden alla trilogian ensimmäisen osan kohtaus, jossa Jussi Koskelalta viedään iso osa itse raivatun pellon parhaista osista pappilan tarpeisiin. Jussi on raivannut pellon perheensä elämän turvaamiseksi oman terveytensä menettäen. Torppareilla, kaupungin tai maaseudun työläisistä puhumattakaan, ei ollut mitään oikeuksia omaan työhönsä tai sen hedelmiin. Työlainsäädäntöä ei ollut, ei myösk